|
Photoshop CS
|
2. Digitaalinen kuva 3. Digikuvan peruskäsitteitä 4. Poimintoja Photoshopista 5. Kertausta Adoben valmistama Photoshop on käsite kuvankäsittelyn saralla, jonka perässä muut ohjelmistotalot ovat koettaneet jotenkuten selvitä - yleensä huonolla menestyksellä. Ohjelma on selkeä monipuolisuuteensa nähden, nopea ja luotettava - ammattimaisen kuvatyön standardi. Photoshop tukee lähes kaikkia kuvatiedostoformaatteja, joten kyseessä on erittäin yhteensopiva ohjelma. Konetehovaatimuksetkin ovat melkoiset, varsinkin nettikäyttöä raskaampia kuvia käsiteltäessä. Photoshopin mukana on nykyisin perinteisen Photoshopin lisäksi mukana Adobe ImageReady ohjelma, jolla kuvien työstö kuvaruutu- ja nettikäyttöön onnistuu kätevästi. Valmistajan sivut, joilta voi ladata kokeiluversion ohjelmasta: http://www.adobe.fi/digitalimag/main.html 2.1. Lainalaisuudet ja perussäännöt
Samantyyppisiä ongelmia aiheutuu kun digitaalista kuvaa käännetään. Jos käännös tehdään 90 asteen jaolliseen kulmaan, ei kuvan teknisessä laadussa tapahdu muutoksia. Jos taas käännös tehdään johonkin muuhun kulmaan, joutuu kuvankäsittelyohjelma rakentamaan ruutukaavan, joka ei vastaa alkuperäistä. Ruutukaavassa olevat pikselit vain väritetään uudestaan vastaamaan näköhavaintoa kääntymisestä tai muusta muutoksesta. Yksittäiset pikselit eivät käänny! Ilmiö näkyy aina sitä voimakkaammin, mitä vähemmän kuvassa on pikseleitä. Korkearesoluutioisessa kuvassa pientä kääntämistä tai muuta muokkaamista ei juurikaan pysty havaitsemaan lopputuloksesta. (Katso myös kohta Pikseli) RGB (Red, Green, Blue) on additiivinen eli lisäävä värijärjestelmä. Tämä tarkoittaa sitä, että osavärien punainen, vihreä ja sininen summa on valkoinen. RGB värit ovat valkoisen valon osia, aallonpituuksia. RGB on saapuvan valon värijärjestelmä, jossa voidaan luoda eri väriyhdistelmiä sekoittamalla valoja keskenään. Mustana näemme ne kohdat, joista mitään näkyvää säteilyä eli valoa ei saavu. Lisäävää värijärjestelmää käyttävät kaikki valonlähteet: aurinko, tähdet, valaisimet kuten myös televisio ja tietokoneen näyttö. Kaikki käytännössä tarvittavat värit
voidaan määritellä kolmen päävärin intensiteetin
lukuarvoilla. Eri värisävyt saadaan aikaan sekoittamalla kolmea
pääväriä erilaisissa suhteissa ja kirkkauksissa. Päävärien
kirkkaudet määritellään 24-bitin värisyvyyttä
käytettäessä asteikolla 0-255. Harmaat sävyt syntyvät
yhdistämällä yhtä paljon punaista, vihreää
ja sinistä pääväriä. Täysin mustan kuvapisteen
arvot ovat 0,0,0 (Eli R:n arvoksi nolla, G:n arvoksi nolla ja B:n arvoksi
nolla) ja valkoisen taas 255,255,255.
Painotöissä käytettävä CMYK-värijärjestelmä (Cyan, Magenta, Yellow, Black) on subtraktiivinen, eli vähentävä värijärjestelmä. Se perustuu heijastuvaan valoon ja CMY-osavärien, syaani, magenta ja keltainen, summa on valkoisen sijasta musta. Koska CMY-yhdistelmä ei kuitenkaan tuota täysin puhdasta mustaa osavärien epäpuhtauksien takia, käytetään painotyössä lisäksi erillistä mustaa (K) väriä. Myös painettavat kuvat käsitellään ensin RGB-muotoisina, ja muunnetaan lopuksi painoprosessia varten väriavaruudeltaan suppeampaan CMYK-tilaan. Bittikarttakuva muodostuu hyvin pienistä vierekkäisistä nelikulmaisista pikseleistä, joista jokaisella on oma värinsä. Pikseliä nimitetään myös kuvapisteeksi tai kuva-alkioksi. Bittikarttakuvan kaikkein pienin jakamaton alue on siis pikseli. Pikselit sijaitsevat toisiinsa nähden samalla periaatteella kuin ruutupaperin ruudut. Bittikarttakuvien käsittely tietokoneella on yksinkertaisesti näiden pikselien erilaista manipulointia ja muuntelua. Pikseleitä muokatessa ja liikutettaessa siirretään oikeastaan vain niiden ominaisuuksia. Kuvan perustana oleva pikseliruudukko pysyy muuttumattomana. (Katso myös kohta Lainalaisuudet ja perussäännöt) Kuvan koko on kuvan pikseleiden määrä. Mikä tahansa digitaalinen kuva voidaan ilmaista muodossa A x B pikseliä. Kuva-alkiot ovat kaikkialla yhtä suuria, eikä niiden tiheys voi yksittäisen kuvan sisällä vaihdella. Kuvan resoluutio tarkoittaa pikseleiden suhdetta johonkin mittaan, pikselitiheyttä. Esimerkiksi pikseleitä tuumalle (pixels per inch, PPI). Esim. 1200 x 1200 pikselinen kuva, jonka tulostuskoko 10 x 10 cm, on tarkkuudeltaan 120 pikselia sentille eli 300 pikseliä tuumalle. Näytön resoluutio on näytön tarkkuus. Vaikka näytöt kykenevät ilmaisemaan paljon sävyjä, on niiden tarkkuus vaatimaton verrattuna vaikkapa tavalliseen konttorin lasertulostimeen. Kuvankäsittelyohjelmat lähtevät siitä, että näytön tarkkuus on 72 pikseliä tuumalle. Photoshop-ohjelman ilmoittama suhde 1:1 tarkoittaa sitä, että tässä koossa jokainen kuvan pikseli vastaa näytön pikseliä. Fyysinen koko riippuu siitä, paljonko pikseleitä kuvassa on. Näyttökuvat suunnitellaan suoraan tarkkuudella 72 pistettä tuumalle ja niiden koko ilmoitetaan A x B pikseliä. Kun resoluutiota lisätään, saadaan lisää tarkkuutta. Tämä ei kuitenkaan auta, jos kuvassa halutaan olevan paljon erilaisia värejä, sävyjä. Mahdollisten värien määrästä käytetään nimitystä värisyvyys, bittisyys. Kun jokaista pikseliä kohden käytetään yksi bitti, voidaan ilmaista kaksi väriä, valkoinen ja musta. Eli yhdellä binääriluvulla, 0/1, voidaan ikäänkuin sanoa onko pikseli päällä vai ei. Kun bittien määrää kasvatetaan, voidaan ilmaista enemmän värejä. Tavallisia värisyvyyksiä ovat esimerkiksi 8-bittisyys (256 väriä) ja 24-bittisyys (16,7 miljoonaa väriä).
Näyttökuva koostuu kolmesta 8-bittisestä osaväristä, kanavasta. Näytön RGB-kuva syntyy osavärien yhdistelmästä, jotka ovat punainen, vihreä ja sininen. Nelivärinen painokuva on 32-bittinen, jossa jokaista osaväriä kuvaa 8-bittinen kanava. Jokainen osaväri kuvataan erilaisena harmaasävykuvana, joiden yhdistelmästä nelivärikuva syntyy painoprosessissa. Neliväripainotyön osavärit ovat syaani, magenta, keltainen ja musta (CMYK).
3.4. Tärkeimpiä bittikarttakuvien tiedostomuotoja Pelkästään bittikarttakuvien tallennukseen tarkoitettuja tiedostomuotoja ja niiden variaatioita on olemassa useita kymmeniä. Käytännön työssä niitä tarvitaan yleensä vain muutamia. Tiedostomuodosta käytetään myös nimityksiä tiedostoformaatti tai tallennusformaatti. BMP GIF JPG / JPEG PNG PSD PSP TIF / TIFF PICT 3.4.1. Lisää tietoa verkkokäyttöön soveltuvista kuvaformaateista Jpeg on pakkausformaatti, jossa kuva jaetaan 8x8 pikselin ruudukkoon. Näistä ruudukoista tallennetaan vain kaikki eriväriset pikselit ja muiden pikseleiden koordinaatit. Jpeg ei ole täysin hävikkeetön pakkausformaatti. Mitä suuripiirteisimmin käsite samanvärinen pikseli määritellään, sitä enemmän hukataan alkuperäistä kuvainformaatiota - vastaavasti kuva saadaan pakattua pienemmäksi tiedostoksi. Jos pakkaussuhteen kanssa ollaan maltillisia, on sävyjen hävikki erittäin vaikea erottaa. Reilumpi pakkausaste aiheuttaa kuvaan myös "kohinaa", joka pahenee jokaisella tallennuskerralla entisestään. Älä siis pidä työtiedostojasi jpg-muodossa!
Gif-kuvat voidaan tallentaa erilaisilla paleteilla, joista saa tehtyä erittäin monenlaisia variaatioita. Värejä voi siis maksimissaan olla 256, mutta usein gif-kuvien kanssa riittää vähempikin. Valokuvat kannattaa pääsääntöisesti tallentaa jpeg-formaatissa, ja tasaiset väripinnat, kaaviokuvat, viivapiirrokset ja muut vähän sävyinformaatiota sisältävät kuvat gif-muodossa. Seuraavassa esimerkissä olen kuitenkin havainnollistaakseni käyttänyt fotorealistista kuvaa gif-muodossa. Aina ei voi katsoa taulukosta ainoaa oikeaa ratkaisua tallennusasetusten suhteen, vaan kokeilemalla pääsee parhaaseen tulokseen. Kun kuva tallennetaan gif-muotoon, se saa indeksoidut värit. Indeksoidut värit tarkoittavat sitä, että ylimääräiset värit poistetaan kuvasta ja vain olennainen säilytetään. Photoshop luo gif-tallennuksessa kuvalle (sisältyy kuvatiedostoon) värihakutaulukon, jossa kuvataan nuo vähäisemmät jäljellejääneet värit. Värihakutaulukko toimii hakemistona ja tästä syystä prosessia kutsutaan indeksoinniksi.
Vaihtoehtoja Photoshopissa gif muutos-/tallennusasetuksiin: -Percetual ja Selective (havainnollinen ja valikoiva) ovat adaptive-asetuksen muunnelmia: kun adaptive säilyttää eniten käytetyt värit, perceptual käyttää kehittyneempää menetelmää ja pyrkii tuottamaan parhaat värisiirtymät. Selective-asetuksella voidaan säilyttää tärkeitä värejä, kuten web-turvalliseen palettiin kuuluvat värit. Vihjeeksi: Valitse Perceptual kuville, joissa pehmeät siirtymät ovat tärkeämpiä kuin tarkat väriarvot. Valitse selective, kun kuvassa on kirkkaita värejä tai teräviä siirtymiä. Ja jos kuvassa on varsin vähän värejä ja haluat säilyttää ne mahdollisimman tarkasti, valitse Adaptive. Joitakin gif-kuvan tallennuksessa valittavia asetuksia: Erilaisin asetuksin Photoshopin Safe for Web -toiminnon kautta tallennettuja gif-kuvia - vertaile kuvia. Vähemmälläkin värimäärällä voi saada hyvää jälkeä aikaiseksi muita asetuksia muuttamalla.
Vaikka varsinaisessa kuvankäsittelyssä ei tarvitsisi kajota vektorigrafiikkaan, on se eteen sattuessa kuitenkin hyvä tuntea - ainakin päällisin puolin. Kuvankäsittelyaskareissa voidaan myös hyödyntää vektoreita esimerkiksi kirjasimia muokatessa ja syväyspolkuja tehtäessä (irrotetaan kohde taustasta). Vektoreihin voit siis tutustua oman mielenkiintosi ja mahdollisen tarpeen mukaan. Vektorikuvat eivät perustu yksittäisiin pisteisiin, kuten bittikarttakuva. Vektorigrafiikassa kuva muodostuu matemaattisesta kaavasta, joka tulkitaan. Matematiikka on kuitenkin piirtäjältä piilossa, eikä siitä tarvitse välittää. Vektorigrafiikan tarkkuus on aina sama kuin tulostuksen (myös näytön) resoluutio. Tämä merkitsee myös sitä, että vektorigrafiikkaa voidaan vapaasti suurentaa ja pienentää lopputuloksen tarkkuutta ajattelematta, mikä taas ei tulisi kuuloonkaan bittikarttagrafiikan kanssa työskenneltäessä. Vektorikuva muodostuu erillisistä objekteista, joita voivat olla esimerkiksi suorat, kaaret, ympyrät ja värilliset pinnat. Vaikka vektorigrafiikan tuottamiseen yleensä käytetään erityisiä vektoripiirto-ohjelmia, kuten Illustratoria ja Freehandia, sisältää myös Photoshop vektorimuotojen piirtelyyn työkaluja. Vektorigrafiikkaa piirrettäessä määritellään tukipisteitä, joiden kautta kuvaaja, eli polku kulkee. Polun käyttäytyminen suhteessa tukipisteisiin määritellään tangenttien avulla. Tangentti on suora linja, joka tukipisteen kohdalla kulkee täsmälleen polun suuntaisesti. Jos tangentin suuntaa muutetaan, noudattelee polkukin tehtyä muutosta, koska sen täytyy tukipisteen kohdalla kulkea täsmälleen tangentin suuntaisesti.
Vektoreita piirrellessä ei kuitenkaan tarvitse erityisemmin vaivata päätään, minkälaisen tukipisteen tekee. Homman sisäistää parhaiten tietenkin harjoittelemalla, jonka jälkeen se sujuukin tuntuman perusteella.
Kuvaikkuna Photoshopissa voi olla useita kuvaikkunoita yhtäaikaisesti avoinna. Jokainen avattu kuva on omassa ikkunassaan. Kuvaikkunan yläosassa on näkyvillä kuvan otsikkopalkki, josta näkyy mm. avoinna olevan kuvan nimi, suurennussuhde ja väritila. Tilapalkki Pitää sisällään tilarivin, tietokentän ja suurennuskentän. Suurennuskentästä näet kuvan nykyisen näkymän suurennussuhteen ja voit muuttaa sitä. Tietokentässä on näkyvillä tietoa kuvasta, kuten esim. kuvan koko. Tilarivillä on valittuun työkaluun liittyvää infoa. Mikäli tilapalkki ei ole näkyvissä, sen saa näkyviin valitsemalla Window/Status Bar - Ikkuna/Tilapalkki. Työkalupaletti Photoshopissa työkalu valitaan napsauttamalla sen kuvaketta. Tämän jälkeen työkalua voidaan käyttää napsauttamalla tai vetämällä sitä kuvaikkunan sisällä. Työkalupaletin neljällä alimmalla rivillä olevilla säätimillä vaihdetaan maalausvärejä, maskisäädöillä avataan ja suljetaan pikamaskaustila, kuvaikkunasäädöillä vaihdetaan etualalla olevan ikkunan tilaa työpöydällä ja siirrytään Image Ready-ohjelmaan. Kelluvat paletit Photoshop 7:ssä on kaikkiaan 15 palettia. Jokaisen paletin sanotaan "kelluvan", mikä tarkoittaa sitä, että paletti on itsenäinen kuvaikkunaan ja toisiin paletteihin nähden. Paletteja voidaan ryhmitellä yhteen tai vetää kellumaan erilleen omien mieltymysten mukaisesti. Oletusarvoisesti esim. paletit Layer, Channels ja Paths on niputettu yhteen. Yhteen niputettuja paletteja käsitellään paletti-ikkunoissa samoin kuin välilehtiä. Palettisäilö Options-paletin oikeassa laidassa sijaitsevaan palettisäilöön voi vetää paletteja ja tehdä lisää tilaa näytölle - pitäen samalla paletit helposti saatavilla. Options-paletti Options-paletin sisältö vaihtuu valitun työkalun kanssa. Siinä on esillä valittuun työkaluun liittyviä asetuksia ja valintoja Valikkorivi Valikkoriviltä saa nimen mukaisesti esiin ohjelman valikot , kuten esimerkiksi File ja Edit. Monet toiminnot, saa suoritettua sekä valikkorivin kautta että paleteista. Työkalupalettia on melko turhauttavaa ryhtyä opiskelemaan yksittäisten toimintojen kautta ilman asiayhteyttä. Ei silti ole kuitenkaan pahitteeksi tutustua välineisiin ja nimiin etukäteen. Kun useampi työkalu jakaa saman lokeron työkalupaletissa, haluttu työkalu valitaan pudotusvalikosta. Pieni kolmio työkaluikonin oikeassa alanurkassa kertoo, että lokero sisältää useampia työkaluja.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||
|
©Joensuun yliopiston opetusteknologiakeskus 2004
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||