Ennakkomateriaalit - Hyvä tietää!

1. Pieni ohjelmakatsaus
1.1. Photoshop

2. Digitaalinen kuva
2.1. Lainalaisuudet ja perussäännöt
2.2. Värimallit - RGB ja CMYK

3. Digikuvan peruskäsitteitä
3.1. Pikseli
3.2. Resoluutio
3.3. Kuvan värisyvyys eli bittisyys
3.4. Tärkeimpiä bittikarttakuvien tiedostomuotoja
3.4.1. Lisää tietoa verkkokäyttöön soveltuvista kuvaformaateista
3.5. Vektorigrafiikasta

4. Poimintoja Photoshopista
4.1. Photoshop-työpöytä
4.2. Toolbox-työkalupaletti

5. Kertausta
5.1. muista nämä!

1.1. Photoshop

Adoben valmistama Photoshop on käsite kuvankäsittelyn saralla, jonka perässä muut ohjelmistotalot ovat koettaneet jotenkuten selvitä - yleensä huonolla menestyksellä. Ohjelma on selkeä monipuolisuuteensa nähden, nopea ja luotettava - ammattimaisen kuvatyön standardi. Photoshop tukee lähes kaikkia kuvatiedostoformaatteja, joten kyseessä on erittäin yhteensopiva ohjelma. Konetehovaatimuksetkin ovat melkoiset, varsinkin nettikäyttöä raskaampia kuvia käsiteltäessä. Photoshopin mukana on nykyisin perinteisen Photoshopin lisäksi mukana Adobe ImageReady ohjelma, jolla kuvien työstö kuvaruutu- ja nettikäyttöön onnistuu kätevästi.

Valmistajan sivut, joilta voi ladata kokeiluversion ohjelmasta: http://www.adobe.fi/digitalimag/main.html

2.1. Lainalaisuudet ja perussäännöt

Digitaalinen kuva on jaettu kuva-alkioihin, pikseleihin. Yksittäisessä kuvassa kaikki pikselit ovat saman kokoisia ja muotoisia, neliömäisiä. Ainoa pikselit toisistaan erottava ominaisuus on väri. Digitaalista kuvaa käytetään myös nimitystä bittikartta, koska eri väristen pikseleiden sjijainnilla bittikartassa ilmaistaan kuvan sisältö. Pikseleiden määrä ratkaisee mahdollisen tarkkuuden ja mahdollisten sävyjen määrän.

Digitaalinen kuva koostuu ruudukkorakenteesta. Siinä voidaan ilmaista erittäin tarkasti pysty- ja vaakasuoria viivoja vaikkapa vain muutaman pikselin avulla. Ohuita vinoja viivoja on vaikeaa kuvata neliömäisten pikseleiden avulla, mistä johtuen vinossa kulkevat selkeät linjat näyttävät helposti sahalaitaisilta. Ilmiötä korjataan pehmentämällä viivan ja taustan välistä reuna-aluetta. Silmää huijataan piirtämällä linjan molemmalle puolelle pikseleitä, jotka ovat sekoitus linjan ja taustan väreistä. Tätä menetelmää kutsutaan nimellä anti-aliasing.

Samantyyppisiä ongelmia aiheutuu kun digitaalista kuvaa käännetään. Jos käännös tehdään 90 asteen jaolliseen kulmaan, ei kuvan teknisessä laadussa tapahdu muutoksia. Jos taas käännös tehdään johonkin muuhun kulmaan, joutuu kuvankäsittelyohjelma rakentamaan ruutukaavan, joka ei vastaa alkuperäistä. Ruutukaavassa olevat pikselit vain väritetään uudestaan vastaamaan näköhavaintoa kääntymisestä tai muusta muutoksesta. Yksittäiset pikselit eivät käänny! Ilmiö näkyy aina sitä voimakkaammin, mitä vähemmän kuvassa on pikseleitä. Korkearesoluutioisessa kuvassa pientä kääntämistä tai muuta muokkaamista ei juurikaan pysty havaitsemaan lopputuloksesta. (Katso myös kohta Pikseli)

2.2. Värimallit - RGB ja CMYK

RGB (Red, Green, Blue) on additiivinen eli lisäävä värijärjestelmä. Tämä tarkoittaa sitä, että osavärien punainen, vihreä ja sininen summa on valkoinen. RGB värit ovat valkoisen valon osia, aallonpituuksia. RGB on saapuvan valon värijärjestelmä, jossa voidaan luoda eri väriyhdistelmiä sekoittamalla valoja keskenään. Mustana näemme ne kohdat, joista mitään näkyvää säteilyä eli valoa ei saavu. Lisäävää värijärjestelmää käyttävät kaikki valonlähteet: aurinko, tähdet, valaisimet kuten myös televisio ja tietokoneen näyttö.

Kaikki käytännössä tarvittavat värit voidaan määritellä kolmen päävärin intensiteetin lukuarvoilla. Eri värisävyt saadaan aikaan sekoittamalla kolmea pääväriä erilaisissa suhteissa ja kirkkauksissa. Päävärien kirkkaudet määritellään 24-bitin värisyvyyttä käytettäessä asteikolla 0-255. Harmaat sävyt syntyvät yhdistämällä yhtä paljon punaista, vihreää ja sinistä pääväriä. Täysin mustan kuvapisteen arvot ovat 0,0,0 (Eli R:n arvoksi nolla, G:n arvoksi nolla ja B:n arvoksi nolla) ja valkoisen taas 255,255,255.

RGB - ruudulle

CMYK - painotöihin

Painotöissä käytettävä CMYK-värijärjestelmä (Cyan, Magenta, Yellow, Black) on subtraktiivinen, eli vähentävä värijärjestelmä. Se perustuu heijastuvaan valoon ja CMY-osavärien, syaani, magenta ja keltainen, summa on valkoisen sijasta musta. Koska CMY-yhdistelmä ei kuitenkaan tuota täysin puhdasta mustaa osavärien epäpuhtauksien takia, käytetään painotyössä lisäksi erillistä mustaa (K) väriä. Myös painettavat kuvat käsitellään ensin RGB-muotoisina, ja muunnetaan lopuksi painoprosessia varten väriavaruudeltaan suppeampaan CMYK-tilaan.

3.1. Pikseli

Bittikarttakuva muodostuu hyvin pienistä vierekkäisistä nelikulmaisista pikseleistä, joista jokaisella on oma värinsä. Pikseliä nimitetään myös kuvapisteeksi tai kuva-alkioksi. Bittikarttakuvan kaikkein pienin jakamaton alue on siis pikseli. Pikselit sijaitsevat toisiinsa nähden samalla periaatteella kuin ruutupaperin ruudut. Bittikarttakuvien käsittely tietokoneella on yksinkertaisesti näiden pikselien erilaista manipulointia ja muuntelua. Pikseleitä muokatessa ja liikutettaessa siirretään oikeastaan vain niiden ominaisuuksia. Kuvan perustana oleva pikseliruudukko pysyy muuttumattomana. (Katso myös kohta Lainalaisuudet ja perussäännöt)

3.2. Resoluutio

Kuvan koko on kuvan pikseleiden määrä. Mikä tahansa digitaalinen kuva voidaan ilmaista muodossa A x B pikseliä. Kuva-alkiot ovat kaikkialla yhtä suuria, eikä niiden tiheys voi yksittäisen kuvan sisällä vaihdella.

Kuvan resoluutio tarkoittaa pikseleiden suhdetta johonkin mittaan, pikselitiheyttä. Esimerkiksi pikseleitä tuumalle (pixels per inch, PPI).

Esim. 1200 x 1200 pikselinen kuva, jonka tulostuskoko 10 x 10 cm, on tarkkuudeltaan 120 pikselia sentille eli 300 pikseliä tuumalle.

Näytön resoluutio on näytön tarkkuus. Vaikka näytöt kykenevät ilmaisemaan paljon sävyjä, on niiden tarkkuus vaatimaton verrattuna vaikkapa tavalliseen konttorin lasertulostimeen. Kuvankäsittelyohjelmat lähtevät siitä, että näytön tarkkuus on 72 pikseliä tuumalle. Photoshop-ohjelman ilmoittama suhde 1:1 tarkoittaa sitä, että tässä koossa jokainen kuvan pikseli vastaa näytön pikseliä. Fyysinen koko riippuu siitä, paljonko pikseleitä kuvassa on. Näyttökuvat suunnitellaan suoraan tarkkuudella 72 pistettä tuumalle ja niiden koko ilmoitetaan A x B pikseliä.

3.3. Bittisyys

Kun resoluutiota lisätään, saadaan lisää tarkkuutta. Tämä ei kuitenkaan auta, jos kuvassa halutaan olevan paljon erilaisia värejä, sävyjä. Mahdollisten värien määrästä käytetään nimitystä värisyvyys, bittisyys.

Kun jokaista pikseliä kohden käytetään yksi bitti, voidaan ilmaista kaksi väriä, valkoinen ja musta. Eli yhdellä binääriluvulla, 0/1, voidaan ikäänkuin sanoa onko pikseli päällä vai ei. Kun bittien määrää kasvatetaan, voidaan ilmaista enemmän värejä. Tavallisia värisyvyyksiä ovat esimerkiksi 8-bittisyys (256 väriä) ja 24-bittisyys (16,7 miljoonaa väriä).

24-bittinen kuva	8-bittinen kuva (websafe-paletti)	1-bittinen kuva

Näyttökuva koostuu kolmesta 8-bittisestä osaväristä, kanavasta. Näytön RGB-kuva syntyy osavärien yhdistelmästä, jotka ovat punainen, vihreä ja sininen.

Nelivärinen painokuva on 32-bittinen, jossa jokaista osaväriä kuvaa 8-bittinen kanava. Jokainen osaväri kuvataan erilaisena harmaasävykuvana, joiden yhdistelmästä nelivärikuva syntyy painoprosessissa. Neliväripainotyön osavärit ovat syaani, magenta, keltainen ja musta (CMYK).

3.4. Tärkeimpiä bittikarttakuvien tiedostomuotoja

Pelkästään bittikarttakuvien tallennukseen tarkoitettuja tiedostomuotoja ja niiden variaatioita on olemassa useita kymmeniä. Käytännön työssä niitä tarvitaan yleensä vain muutamia. Tiedostomuodosta käytetään myös nimityksiä tiedostoformaatti tai tallennusformaatti.

BMP
Windows Bitmap. Windowsin oma bittikarttamuoto. Tiedostonimi on muotoa nimi.BMP. Värisyvyys 1 - 24 bittiä. Vie reilusti levytilaa.

GIF
CompuServe Graphics Interchange Format. Tiedostonimi on muotoa nimi.GIF. Käyttää indekstoituja värejä - kuva voi sisältää enintään 256 erilaista väriä. Käyttää häviötöntä pakkausmenetelmää, mutta väritietoa häviää rutkasti muutettaessa TrueColor -kuva GIF-muotoon. Nykyään käyttökohteena on lähinnä internet ja web-sivut.

JPG / JPEG
Joint Photographic Experts Group. Tiedostonimi on muotoa nimi.JPG. Valokuva voidaan tallentaa 24-bittisenä TrueColor -muodossa 16,7 miljoonalla värillä. Käyttää häviöllistä, käyttäjän säädettävissä olevaa pakkausmenetelmää (Lossy compression). Valokuvamaisten kuvien laatu on sopivalla pakkausasetuksella korkea, ja soveltuu jopa laatuvaatimuksiltaan korkeaan printtimediaan. Myös resoluutioarvo ja muita kuvaan liittyviä lisätietoja voidaan tallentaa varsinaisen kuvatiedoston mukaan. Hyvä yhteensopivuus eri ohjelmien välillä. Digitaalisten valokuvien paras lopputallennusmuoto web-käyttöön.

PNG
Portable Network Graphics. Tiedostonimi muotoa nimi.PNG. Kehitetty www-käyttöön. PNG-8 kilpailija gif-kuville ja PNG-24 jpegille. Ominaisuuksien perusteella parempi nettikäyttöön, mutta selaimien tuki ei ole vielä riittävä. Multimediaohjelmille, kuten Flashille ja Directorille sovelias formaatti. Kuva voidaan tallentaa 24-bittisenä ja pakkausmenetelmä on häviötön. PNG-kuvassa voi olla osittainen tai täydellinen läpinäkyvyys, eli kuva vapautuu neliömuodon kahleista ja voi olla myös osin läpikuultava.

PSD
Photoshop Format. Photoshop-kuvankäsittelyohjelman oma tiedostomuoto. Tiedostonimi muotoa nimi.PSD. Värisyvyys voi olla 1 - 64 bittinen. Kuvatiedostoon tallentuvat itse bittikarttagrafiikan lisäksi esimerkiksi vektorigrafiikka, tasot, maskit, kanavat ja kuvan resoluutiotieto. PSD-tiedostomuotoa kannattaa käyttää kuvan muokkausvaiheessa ja työkopioissa. Loppukäyttöä varten kuva tallennetaan tai viedään haluttuun muotoon.

PSP
Paint Shop Pro File Format. Tiedostonimi on muotoa nimi.PSP. Värisyvyys 1 - 24 bittiä. Kuvatiedostoon tallentuvat bittikarttagrafiikan lisäksi esimerkiksi vektorigrafiikka, tasot, maskit, kanavat ja kuvan resoluutiotieto. Hyvä tallennusmuoto PSP-käyttöön. Loppukäyttöä varten kuva tallennetaan tai viedään haluttuun muotoon.

TIF / TIFF
Tagged Image File Format. Tiedostonimi on muotoa nimi.TIF. Kuva voidaan tallentaa 24-bittisenä. Tiedosto voi olla pakkaamaton tai pakattu häviöttömällä LZW-pakkauksella. Pakkaamattomana hyvin yhteensopiva eri ohjelmien kanssa.

PICT
Macintosh-järjestelmän oma bittikarttamuoto.

3.4.1. Lisää tietoa verkkokäyttöön soveltuvista kuvaformaateista

Jpeg on pakkausformaatti, jossa kuva jaetaan 8x8 pikselin ruudukkoon. Näistä ruudukoista tallennetaan vain kaikki eriväriset pikselit ja muiden pikseleiden koordinaatit. Jpeg ei ole täysin hävikkeetön pakkausformaatti. Mitä suuripiirteisimmin käsite samanvärinen pikseli määritellään, sitä enemmän hukataan alkuperäistä kuvainformaatiota - vastaavasti kuva saadaan pakattua pienemmäksi tiedostoksi. Jos pakkaussuhteen kanssa ollaan maltillisia, on sävyjen hävikki erittäin vaikea erottaa. Reilumpi pakkausaste aiheuttaa kuvaan myös "kohinaa", joka pahenee jokaisella tallennuskerralla entisestään. Älä siis pidä työtiedostojasi jpg-muodossa!

Runsaasti pakattu jpeg-kuva. Huomioi yksityiskohtien "puuroutuminen".

Vähän pakattu jpeg-kuva. Yksityiskohdat ovat säilyneet siedettävän terävinä.

Gif-kuvat voidaan tallentaa erilaisilla paleteilla, joista saa tehtyä erittäin monenlaisia variaatioita. Värejä voi siis maksimissaan olla 256, mutta usein gif-kuvien kanssa riittää vähempikin. Valokuvat kannattaa pääsääntöisesti tallentaa jpeg-formaatissa, ja tasaiset väripinnat, kaaviokuvat, viivapiirrokset ja muut vähän sävyinformaatiota sisältävät kuvat gif-muodossa. Seuraavassa esimerkissä olen kuitenkin havainnollistaakseni käyttänyt fotorealistista kuvaa gif-muodossa. Aina ei voi katsoa taulukosta ainoaa oikeaa ratkaisua tallennusasetusten suhteen, vaan kokeilemalla pääsee parhaaseen tulokseen.

Kun kuva tallennetaan gif-muotoon, se saa indeksoidut värit. Indeksoidut värit tarkoittavat sitä, että ylimääräiset värit poistetaan kuvasta ja vain olennainen säilytetään. Photoshop luo gif-tallennuksessa kuvalle (sisältyy kuvatiedostoon) värihakutaulukon, jossa kuvataan nuo vähäisemmät jäljellejääneet värit. Värihakutaulukko toimii hakemistona ja tästä syystä prosessia kutsutaan indeksoinniksi.

Valikko Photoshopin Save for Web -toiminnosta.

Vaihtoehtoja Photoshopissa gif muutos-/tallennusasetuksiin:
-Web-asetus muuntaa kuvan 216 värin "web-turvalliseen" väripalettiin, jolloin kuva näkyy selaimissa "oikein" myös vähäiseen väritoistoon pystyvillä tietokoneilla

-Adaptive-asetus (mukautettu) valitsee kuvasta eniten käytetyt värit, mikä yleensä johtaa parhaaseen tulokseen

-Percetual ja Selective (havainnollinen ja valikoiva) ovat adaptive-asetuksen muunnelmia: kun adaptive säilyttää eniten käytetyt värit, perceptual käyttää kehittyneempää menetelmää ja pyrkii tuottamaan parhaat värisiirtymät. Selective-asetuksella voidaan säilyttää tärkeitä värejä, kuten web-turvalliseen palettiin kuuluvat värit.

Vihjeeksi: Valitse Perceptual kuville, joissa pehmeät siirtymät ovat tärkeämpiä kuin tarkat väriarvot. Valitse selective, kun kuvassa on kirkkaita värejä tai teräviä siirtymiä. Ja jos kuvassa on varsin vähän värejä ja haluat säilyttää ne mahdollisimman tarkasti, valitse Adaptive.

Joitakin gif-kuvan tallennuksessa valittavia asetuksia:
-Colors: Voit määrittää paletin värien määrän. Vähemmän värejä tarkoittaa vastaavasti pienempää tiedostokokoa.

-Forced (pakotettu): Tällä asetuksella voidaan lukita tärkeitä värejä alkuperäisestä kuvasta siten, ettei niitä muuteta.

-Transparency (läpinäkyvyys): Jos kuva on läpinäkyvän taustan päällä olevalla tasolla, läpinäkyvyys voidaan säilyttää valitsemalla tämä valintaruutu. GIF-kuvissa läpinäkyvyys on kaksiarvoinen (käytössä tai ei). Raja kuvan "laidoilla" on siten jyrkkä ja pehmeitä siirtymiä läpinäkyväksi ei voi toteuttaa.

-Dither (rasterointi): Tällä asetuksella määritetään, miten Photoshop jäljittelee niitä värejä, jotka kuvasta on poistettu. None-asetus korvaa värit lähinnä vastaavilla väritaulukosta löytyvillä väreillä. Värisiirtymistä tulee karkeita, mutta tämä on silti usein suositeltavin vaihtoehto. Diffusion-asetus käyttää satunnaista rasterointia, jolla pyritään luonnonmukaiseen vaikutelmaan. Pattern-asetus käyttää geometrisiä kaavioita, joka johtaa rumaan lopputulokseen. Noise-asetus lisää satunnaiskohinaa kaikkialle kuvaan, ei vain siirtymäalueille.

Erilaisin asetuksin Photoshopin Safe for Web -toiminnon kautta tallennettuja gif-kuvia - vertaile kuvia. Vähemmälläkin värimäärällä voi saada hyvää jälkeä aikaiseksi muita asetuksia muuttamalla.

Websafe-paletti, ei rasterointia (No Dither). Tiedostokoko 5 kilotavua.	Websafe-paletti, rasteroinnissa (Dither) käytetty Pattern-asetuksia (kuviorasterointi). Tiedostokoko 11 kilotavua.	Websafe-paletti, rasteroinnissa käytetty Noise-asetuksia (satunnaiskohina). Tiedostokoko 12 kilotavua.
256 väriä Perceptual-asetuksilla, ei rasterointia. Tiedostokoko 14 kilotavua.	128 väriä Selective-asetuksilla, rasteroinnissa käytetty Diffusion-asetuksia. Tiedostokoko 13 kilotavua.	64 väriä Adaptive-asetuksilla, rasteroinnissa käytetty Diffusion-asetuksia. Tiedostokoko 10 kilotavua.

3.5. Vektorigrafiikasta

Vaikka varsinaisessa kuvankäsittelyssä ei tarvitsisi kajota vektorigrafiikkaan, on se eteen sattuessa kuitenkin hyvä tuntea - ainakin päällisin puolin. Kuvankäsittelyaskareissa voidaan myös hyödyntää vektoreita esimerkiksi kirjasimia muokatessa ja syväyspolkuja tehtäessä (irrotetaan kohde taustasta). Vektoreihin voit siis tutustua oman mielenkiintosi ja mahdollisen tarpeen mukaan.

Vektorikuvat eivät perustu yksittäisiin pisteisiin, kuten bittikarttakuva. Vektorigrafiikassa kuva muodostuu matemaattisesta kaavasta, joka tulkitaan. Matematiikka on kuitenkin piirtäjältä piilossa, eikä siitä tarvitse välittää. Vektorigrafiikan tarkkuus on aina sama kuin tulostuksen (myös näytön) resoluutio. Tämä merkitsee myös sitä, että vektorigrafiikkaa voidaan vapaasti suurentaa ja pienentää lopputuloksen tarkkuutta ajattelematta, mikä taas ei tulisi kuuloonkaan bittikarttagrafiikan kanssa työskenneltäessä. Vektorikuva muodostuu erillisistä objekteista, joita voivat olla esimerkiksi suorat, kaaret, ympyrät ja värilliset pinnat. Vaikka vektorigrafiikan tuottamiseen yleensä käytetään erityisiä vektoripiirto-ohjelmia, kuten Illustratoria ja Freehandia, sisältää myös Photoshop vektorimuotojen piirtelyyn työkaluja.

Vektorigrafiikkaa piirrettäessä määritellään tukipisteitä, joiden kautta kuvaaja, eli polku kulkee. Polun käyttäytyminen suhteessa tukipisteisiin määritellään tangenttien avulla. Tangentti on suora linja, joka tukipisteen kohdalla kulkee täsmälleen polun suuntaisesti. Jos tangentin suuntaa muutetaan, noudattelee polkukin tehtyä muutosta, koska sen täytyy tukipisteen kohdalla kulkea täsmälleen tangentin suuntaisesti.

Vektoripolun kolme erilaista tukipistettä:

a) Kaaripiste, jossa polku jatkuu kumpaankin suuntaan kaarevasti. Tangentti on siis olemassa pisteen molemmilla puolilla.
b) Kulmapiste, jossa polku jatkuu kumpaankin suuntaan suoraan. Tangentteja ei ole.
c) Yhdyspiste, jossa polku jatkuu toiseen suuntaan suoraan, toiseen kaarevasti. Tangentti on olemassa vain toisella puolella.

Vektoreita piirrellessä ei kuitenkaan tarvitse erityisemmin vaivata päätään, minkälaisen tukipisteen tekee. Homman sisäistää parhaiten tietenkin harjoittelemalla, jonka jälkeen se sujuukin tuntuman perusteella.

4.1. Photoshop-työpöytä

Kuvaikkuna

Photoshopissa voi olla useita kuvaikkunoita yhtäaikaisesti avoinna. Jokainen avattu kuva on omassa ikkunassaan. Kuvaikkunan yläosassa on näkyvillä kuvan otsikkopalkki, josta näkyy mm. avoinna olevan kuvan nimi, suurennussuhde ja väritila.

Tilapalkki

Pitää sisällään tilarivin, tietokentän ja suurennuskentän. Suurennuskentästä näet kuvan nykyisen näkymän suurennussuhteen ja voit muuttaa sitä. Tietokentässä on näkyvillä tietoa kuvasta, kuten esim. kuvan koko. Tilarivillä on valittuun työkaluun liittyvää infoa. Mikäli tilapalkki ei ole näkyvissä, sen saa näkyviin valitsemalla Window/Status Bar - Ikkuna/Tilapalkki.

Työkalupaletti

Photoshopissa työkalu valitaan napsauttamalla sen kuvaketta. Tämän jälkeen työkalua voidaan käyttää napsauttamalla tai vetämällä sitä kuvaikkunan sisällä. Työkalupaletin neljällä alimmalla rivillä olevilla säätimillä vaihdetaan maalausvärejä, maskisäädöillä avataan ja suljetaan pikamaskaustila, kuvaikkunasäädöillä vaihdetaan etualalla olevan ikkunan tilaa työpöydällä ja siirrytään Image Ready-ohjelmaan.

Kelluvat paletit

Photoshop 7:ssä on kaikkiaan 15 palettia. Jokaisen paletin sanotaan "kelluvan", mikä tarkoittaa sitä, että paletti on itsenäinen kuvaikkunaan ja toisiin paletteihin nähden. Paletteja voidaan ryhmitellä yhteen tai vetää kellumaan erilleen omien mieltymysten mukaisesti. Oletusarvoisesti esim. paletit Layer, Channels ja Paths on niputettu yhteen. Yhteen niputettuja paletteja käsitellään paletti-ikkunoissa samoin kuin välilehtiä.

Palettisäilö

Options-paletin oikeassa laidassa sijaitsevaan palettisäilöön voi vetää paletteja ja tehdä lisää tilaa näytölle - pitäen samalla paletit helposti saatavilla.

Options-paletti

Options-paletin sisältö vaihtuu valitun työkalun kanssa. Siinä on esillä valittuun työkaluun liittyviä asetuksia ja valintoja

Valikkorivi

Valikkoriviltä saa nimen mukaisesti esiin ohjelman valikot , kuten esimerkiksi File ja Edit. Monet toiminnot, saa suoritettua sekä valikkorivin kautta että paleteista.

4.2. Toolbox - Työkalupaletti

Työkalupalettia on melko turhauttavaa ryhtyä opiskelemaan yksittäisten toimintojen kautta ilman asiayhteyttä. Ei silti ole kuitenkaan pahitteeksi tutustua välineisiin ja nimiin etukäteen.

Kun useampi työkalu jakaa saman lokeron työkalupaletissa, haluttu työkalu valitaan pudotusvalikosta. Pieni kolmio työkaluikonin oikeassa alanurkassa kertoo, että lokero sisältää useampia työkaluja.

5.1. Kertausta - muista nämä!

• Näyttökuvan resoluutio 72 dpi
  
• Näyttökuva (ja nettikuva) on RGB-muodossa
  
• Bittikarttakuvat koostuvat tasaisesti toisiinsa nähden sijaitsevista nelikulmaisista pikseleistä
  
• Pikseli on kuvan pienin jakamaton kuva-alkio
  
• Kuvan koko ilmoitetaan A x B pikseliä
• Bittikarttakuvaa ei voida vapaasti skaalata laadun kärsimättä, toisin kuin vektorikuvaa
  
• GIF-kuva on 8-bittinen ja voi toistaa enintään 256 väriä
  
• JPG-kuva on 24-bittinen ja voi toistaa miljoonia värejä